Uhrin syy?

Ammattilaisen on tärkeä tunnistaa omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan seksuaaliseen väkivaltaan liittyen. Ne voivat nousta asiakastilanteessa pintaan, vaikka niitä ei ääneen sanoisikaan. Jos uhri on ollut esimerkiksi päihtynyt tai lähtenyt puolituttujen asunnolle, saattaa auttaja miettiä, että uhri on toiminut harkitsemattomasti ja siten myötävaikuttanut siihen, mitä hänelle on tapahtunut.

Uhri  syyttää tapahtuneesta aina itseään, koska se palauttaa hänelle edes hiukan hallinnan tunnetta: olisin voinut vaikuttaa kohtalooni. Uhria on hyvä auttaa puhumaan näistä tunteista ja ajatuksista, mutta samalla häntä on autettava ymmärtämään, ettei todellinen syy teoille löydy näistä ajatuksista tai hänen omasta toiminnastaan. Teko tapahtui, koska tekijä ei varmistanut tai välittänyt siitä, halusiko uhri samaa kuin hän, vaan teki niin kuin itse halusi. Tekijä päätti käyttää uhria hyväkseen tai pakottaa hänet vastentahtoiseen kanssakäymiseen. Uhri ei etukäteen tiennyt tulevansa raiskatuksi tai hyväksikäytetyksi, eikä tehnyt valintoja siksi, että olisi halunnut niin käyvän.

Syyllistäminen ei millään tavalla auta uhria toipumaan, eikä myöskään estä uusia väkivaltakokemuksia. Jos ammattilaisella herää huoli asiakkaan käyttäytymisestä ja riski joutua uudelleen hyväksikäytön tai väkivallan uhriksi näyttää suurelta, on huolesta hyvä puhua asiakkaan kanssa. Akuutissa vaiheessa auttajan on hyvä keskittyä joka tapauksessa uhrin syyllisyyden tunteen vähentämiseen ja tämän rauhoittamiseen.

On poliisin tehtävä selvittää, mitä todella tapahtui ja kuka on tekoon syyllinen. Muiden auttajien tehtävä on auttaa asiakasta selviämään tapahtuneen aiheuttamasta kriisistä riippumatta siitä, mitä tapahtuneen syistä saadaan lopulta selville.